Myllykosken voimalaitoksen siirryttyä yhdistyksen omistukseen, tullaan veden virtaus palauttamaan lähelle sen luonnonmukaista tilaa, jolloin Piilijoen pato aukaistaan ja siitä tulee ns. pääuoma kalojen nousua varten. Vettä johdetaan Piilijokeen korkean veden aikana yksi kolmasosa ja matalan veden aikana kaksi kolmasosaa virtaamasta. Tämä mahdollistaa Piilijoen virtaaman pysymisen tasaisena, joka puolestaan edesauttaa mm. kutusorakoiden paikallaan pysymistä.
Suunnitelmassa on esitetty pohjapatojen rakentaminen Piili- ja Kuusinkijokien yläosalle. Pohjapadoilla pysytetään Ala-Vuotungin pinnan taso lähelle viimeaikaista keskivesipintatasoa. Lisäksi virtaaman jako Piilijokeen ja Kuusinkijokeen hoidetaan pohjapadoilla. Myllysaareen menevään Piilijoen patoon, joka nykyisellään tukkii Piilijoen uoman, rakennetaan putkisilta. Piilijoen alaosa muotoillaan siten, että vedenvirtauksen suunta ohjaa kalat suoraan Piilijokeen.
Pohjapatojen myötä Ala-Vuotungin vesipintojen nousu ja lasku tasaantuu eikä järven vesipinnoissa tapahdu enää säännöstelystä aiheutuvia nopeita pinnakorkeuden vaihteluita. Myös pohjapatojen alapuoliseen Piili- ja Kuusinkijokeen ohjautuva virtaama tasaantuu ja esimerkiksi tulva-aikana virtaama lähtee tasaiseen nousuun ja tulva-ajan jälkeen virtaama laskee tasaisesti. Nykyisin voimalaitos ja säännöstely ovat aiheuttaneet hyvin nopeitakin virtaamavaihteluita ja hetkellisiä ohijuoksutuksia alapuoliseen uomaan. Ala- Vuotungin alivesikorkeus tulee nousemaan nykyisestä n. 0,8m. Pohjapadot eivät nosta normaalitulvatilanteissa Ala-Vuotungin vesipintaa nykyisestä. Myöskään harvinaisemmilla tulvatilanteilla ei vesipinta nouse merkittävästi.
Tällä hetkellä Piilijoen uoma on niin kasvittunut ja tukkoinen, että sitä on vaikea maastossa joka kohdassa edes havaita. Myös jokipohja on heinittynyt eikä kiviainesta ole näkyvissä. Jokipohja perataan puista ja kasvillisuudesta kone- ja henkilötyönä. Piilijoen rantapenkereille tulee jättää ns. varjopuustoa vanhaa vesirajaa/jokipenkkaa myötäillen vähintään n. 5–6m levyiselle kaistaleelle molemmille rannoille. Pohjakivien päällä oleva orgaaninen aines läjitetään ranta-alueille ja läjitysalueista sovitaan maanomistajien kanssa.
Piilijoen alaosaa loivennetaan n. 65–70m matkalta siten, että Piilijoen pohja on alakanavaan liityttäessä vähintään 0,2m alakanavan alivesipinnan alapuolella. Uoma muotoillaan siten, että uoman pohjalle tehdään 2,5m leveä ja 0,3m syvä alivirtausura, joka mahdollistaa kalannousun pienillä virtaamilla. Piilijoen uoman puhdistus kasvillisuudesta ja humuksesta sekä koehuuhtelu tehdään mielellään 1–2 vuotta ennen uoman muita rakennustöitä. Näin ollen Piilijoesta lähtevä kiintoaines jää Piilijoen alaosalla oleviin lampiin eikä päädy Kuusinkijokeen.
Piilijoen alaosa loivennetaan liittymään Kuusinkijokeen siten, että myös pienillä virtaamilla kalojen on mahdollista nousta Myllysaaren alapuolisesta Kuusinkijoesta Piilijokeen. Tämä alaosan loivennus voidaan tehdä pääosin kuivatyönä ennen nykyisen pengertien poistoa. Piilijoen pohjapato voidaan rakentaa pengertien suojassa täysin valmiiksi. Tämän jälkeen Piiljoen patoon rakennetaan putkisilta. Putkisillan rakentamisen ja Piilijoen vesityksen jälkeen rakennetaan yläkanavan pohjapato. Padon yläpuolelle tehdään työpato moreenista, ja työpadon suojassa rakennetaan varsinainen pohjapato.
Kuusinkijoen ennallistamishanke Kuusamossa
Kuusamon Kuusinkijoella on käynnissä Kuusinkijoki Kuntoon ry:n alulle laittama hanke vapauttaa taimenen nousu Kuusinkijoella kaikista esteistä yläpuolisille kutualueille. Yhdistyksen tavoitteena on ostaa Koskienergian omistama voimalaitos, mahdollisesti tehdä siitä museo ja siirtää vedenjuoksutus voimalaitoksen ohi Piilijoen kautta pääuomalle. Tämä mahdollistaa taimenkannan palautumisen Kuusinkijoen yläosille. Hanke palauttaisi lähes luonnonmukaisen veden virtaaman Kuusinkijokeen.
Kuusamoa halkovassa Oulankajoen vesistössä (jonka sivujoki Kuusinkijoki on) elää kolme luonnonvaraista järvitaimenkantaa, joilla on merkittävä monimuotoisuusarvo. Kuusinkijoen taimen on ollut erityisen tunnettu ja haluttu kalastajien keskuudessa. Kuusinkijoen taimenkanta on luokiteltu erittäin uhanlaiseksi; viimeisen 30 vuoden aikana järvitaimenkannan tila on heikentynyt.
Suunniteltu ennallistaminen palauttaisi lähes luonnonmukaisen virtaaman Kuusinkijokeen, mikä parantaisi sekä taimenen mädin ja pienpoikasten selviytymistä että kalastuksen ja muun joen virkistyskäytön olosuhteita, kun joen nollavirtaamatilanteet poistuisivat. Kalojen vaellusyhteyden palauttamisella Myllykosken yläpuolelle ja Piilijokeen sekä koskikunnostuksilla voidaan lisätä taimenelle sopivia kutu- ja poikasalueita.
Kuusinkijoen järvitaimen on yksi harvoista maamme järvitaimenkannoista, jonka olemassaolo pohjautuu luonnonvaraiseen lisääntymiseen. Jos mädin ja pienpoikasten selviytyminen paranisi viidestä prosentista 10 prosenttiin voisi se enimmillään kaksinkertaistaa järvitaimenen saalistuoton pitkällä aikavälillä.
Taimenkanta on luokiteltu erittäin uhanlaiseksi ja sillä on suuri biodiversiteettiarvo. Voimalaitoksen käyttökatkot ja nollavirtaamatilanteet ovat kriittisiä erityisesti talviajalla aiheuttaen lohikalojen poikaskuolleisuutta. Tämä kaikki vaikuttaa myös vesisammalien ja pohjaeläinten ympäristöihin ja tätä kautta kalakantoihin.
Kuusinkijoen ennallistamiseen on paineita monelta suunnalta: pinnalla ovat luonnon monimuotoisuuden ja vaelluskalakantojen suojelu, vesienhoidon tavoitteet sekä virkistyskäytön ja matkailuelinkeinon tarpeet. Hankkeella on vahva paikallinen tuki ja sosiaalinen hyväksyttävyys.
Kuusinkijoen villitaimen on edelleen Kuusamon kalastusmatkailun vetovoimatekijä. Kalastajakyselyt osoittavat, että Kuusingilla kalastajat tulevat hyväksymään tiukemman kalastuksen säätelyn, jos sillä osaltaan vahvistetaan taimenkantaa. Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijokien tuoma välitön kalastusmatkailutulo on ollut merkittävä (1,1–2,3 M€/v).
Myllykosken voimalaitoksen muuttaminen museoksi ja liittäminen Oulangan kansallispuistoon luo uuden kiinnostavan käyntikohteen, onhan vesivoimalaa kutsuttu ’Kuusamon koskisodan ensimmäiseksi ja viimeiseksi linnakkeeksi’.
Kuusinkijoen kunnostuksella on vahva sosiaalinen hyväksyttävyys kalastajien, maanomistajien ja paikallisten päättäjien keskuudessa. Hanke on hyvin linjassa Sanna Marinin hallituksen asettamiin tavoitteisiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen, parantamaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja palauttamaan vaelluskalojen luontainen lisääntyminen Suomen virtavesissä. On oletettavaa, että kunnostushanke tulee saamaan valtakunnallista mediahuomiota.
Vesivoimataloudellisesti pieniä patoja on purettu 2010-luvun alusta lähtien. Suomessa on vireillä, toteutunut tai toteutumassa useampia voimalaitos- tai padonpurkuhankkeita (esim. Hiitolanjoki, Nurmeksen Saramojoki, Inarin Kirakkakoski), jotka tähtäävät eritoten uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen on myös Suomen kalatiestrategian tärkein tavoite ja tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden suojelua, jota Sanna Marinin hallitus haluaa edistää.
Lapin ja PohjoisPohjanmaan ELY-keskukset ovat yhdessä Kuusamon kaupungin kanssa jättäneet Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon vesilain 19:7.2 §:n mukaisen hakemuksen Myllykosken voimalaitoksen säännöstelyä ja juoksutusta koskevan lupamääräyksen tarkistamiseksi.
Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmassa valtio on varautunut muun muassa tukemaan heikosti kannattavien pienvesivoimalaitosten lunastuskauppoja ja jokiuoman ennallistamistoimenpiteitä. Tällaisissa hankkeissa kalakannoille haitallisen voimalaitoksen toiminnan lakkauttamisen tukeminen on mahdollista.
Matti Aikio
Puheenjohtaja