Metsähallitus tukee Kuusinkijoen ennallistamista
Jokaiselle Suomen seitsemälle vesienhoitoalueelle on laadittu oma vesienhoito- ja toimenpidesuunnitelma ohjaamaan toimia hyvän pinta- ja pohjavesien tilan saavuttamiseksi. Metsähallitus on sitoutunut hoitamaan valtion maa- ja vesiomaisuutta kestävästi yli sukupolvien ja toteuttaa näillä alueilla alueellisten vesienhoitosuunnitelmien linjauksia. Yleisesti vesiensuojelua ohjaavat metsälaki, vesilaki sekä ympäristönsuojelulaki, joiden lisäksi Metsähallitus Metsätalous Oy on sitoutunut noudattamaan Suomen PEFC-sertifiointijärjestelmän kansallisia kestävän metsänhoidon kriteerejä sekä Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopasta valtion monikäyttömetsissä.
Vesienhoito ja vesiensuojelu on osa kaikkea metsätaloustoimintaa. Mikäli vesiensuojelutoimia ei tehdä riittävällä tavalla, voi metsätaloustoimenpiteiden seurauksena vesistöihin huuhtoutua kiintoaineita sekä ravinteita ja vesistöön päädyttyään ravinteet lisäävät ekosysteemin perustuotantoa eli vesistö rehevöityy. Erityisesti latvavesillä, missä muu kuormitusta aiheuttava toiminta on vähäistä, korostuu metsätalouden rooli vesiensuojelussa.
Metsätaloudessa ravinnekuormituksen hallintaan ja vesiensuojeluun on kiinnitetty huomiota vuosikymmeniä. Ensimmäinen Metsähallituksen metsätalouden Ympäristöopas julkaistiin vuonna 1993 ja vesiensuojelu nähtiin jo tuolloinosana vastuullista toimintaa. Metsähallitus lopetti uudistusalojen syväauraamisen 1990-luvulla ja soiden uudisojituksen vuonna 1994.
Piilijoen niska ja sen nykyisin tukkiva ja hankkeen myötä avattava maapato. Kuva: Jaakko Törmänen
VESIENSUOJELU METSÄTALOUDESSA
Onnistunut vesiensuojelu lähtee hyvästä suunnittelusta ja tavoitteena on ehkäistä, estää ja sitoa kuormitus mahdollisimman lähellä sen syntypaikkaa. Metsätaloudella onkäytössään laaja valikoima vesiensuojelun menetelmiä, joiden toimivuus perustuu tutkittuun tietoon. Metsähallitus Metsätalous Oy:n vuosittain päivittyvät Ympäristöopas sekä metsänhoito-ohje määrittävät vesienhoitoa valtion talouskäytössä olevissa monikäyttömetsissä. Ympäristöoppaassa linjataan tärkeimmiksi vesiensuojelumenetelmiksi riittävän laajat ojittamattomat pintavalutuskentät, leveät vesistöjen suojavyöhykkeet sekä eri selkeytyskeinojen yhdistelmät kuten uppopuupuhdistamojen asentaminen ojiin sekä laskeutusaltaisiin.
Metsähallituksessa on käytössä valuma-aluesuunnittelu, joka sopii erityisesti vesienhoitosuunnitelmissa ekologiselta tilaltaan heikentyneiksi tunnistettujen sekä uhanalaisten lajien elinympäristöinä tunnettujen vesistöjen valuma-alueille.Valuma-alue on vedenjakajien rajaama alue, jolta vedet päätyvät samaan vesistöön. Valuma-aluetasoisessa suunnittelussa tarkastellaan yhtä valuma-aluetta kerrallaan kokonaisuutena ja huomioon otetaan jo tehtyjen metsätalous- ja luonnonhoitotoimenpiteiden sekä tulevaisuudessa tehtävien toimien vesistöön mahdollisesti kohdistuva kiintoaines- ja ravinnekuormitus. Valuma-aluetasoinen suunnittelu mahdollistaa esimerkiksi luonnonmukaisten vesiensuojeluratkaisujen, kuten kosteikkojen ja pintavalutuksen hyödyntämisen laajemman alueen valumavesien puhdistamisessa.
Vesiensuojelutoimet nivoutuvat yhteen kaiken metsätalouden toiminnan kanssa ja ensivaiheessa on tärkeää tunnistaa vesiensuojelun kannalta kriittiset eli eroosioherkätmaastonkohdat. Metsätalous voi aiheuttaa epäsuoraa eroosiota esimerkiksi paljastamalla maanpintaa tai muuttamalla pintavesien kulkureittejä. Erityisesti toiminta suurten vesistöreittien latvavesillä sekä pienvesien läheisyydessä vaatii huolellista suunnittelua.
Paikkatietoaineistoja voidaan hyödyntää monella tapaa vesiensuojelun suunnittelussa. Esimerkiksi maa-ainesten huuhtoutumisriskikarttaa, pintavesien virtausmallikarttaa sekä kosteusindeksiä voidaan hyödyntää vaihtelevan levyisen suojavyöhykkeen määrittämisessä tai korjuun lähikuljetuksen suunnittelussa. Paikkatietoaineistojen avulla voidaan tunnistaa myös kohteet, joissa valumavesiä voidaan ohjata kuivuneille suojelualueiden soille selkeytymään ja ennallistamaan kuivanutta suoluontoa.
Kriittisten maastonkohtien tunnistamisen jälkeen mitoitetaan ja valitaan kohteelle sopivimmat vesiensuojelumenetelmät niin, että kiintoaineiden ja ravinteiden liikkuminen estetään ja pidätetään mahdollisimman lähellä toiminta-aluetta. Suojavyöhykkeet, pintavalutuskentät, kaivukatkot, lietekuopat, kevyin kasvupaikalle sopiva maanmuokkausmenetelmä, nopea uudistaminen päätehakkuun jälkeen sekä hakkuutavan valinta ovat esimerkkejä tavoista,joilla voidaan vaikuttaa veden laatuun. Lisäksi toiminnan ajoituksella, esimerkiksi valitsemalla toteutusajankohtatulvahuippujen ulkopuolelta sekä työn jaksottamisella, voidaan merkittävästi vaikuttaa vesiensuojelun onnistumiseen.
Vesienhoito on kaikkien yhteinen asia. Viime vuosinaerityyppiset yleensä valuma-aluetasoiset ja usean maanomistajan yhdistävät kunnostushankkeet ovat yleistyneet. Näillä hankkeilla on ekologisten vaikutusten lisäksi sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista merkitystäerityisesti paikallisille ihmisille ja aluetaloudelle.Vesienhoidon yhtenä keskeisenä tekijänä on virtavesien esteettömyys niin yksittäisen tierummun kuin suurempien vesistöjen osalta. Kuusinkijoki kuntoon ry:n hanke on hyvä esimerkki suuren mittakaavan vaellusesteenpoistosta, jossa vapautetaan Paanajärveltä kutuvaelluksensa aloittava järvitaimenkanta nousemaan takaisin Myllykosken voimalaitoksen yläpuolisille kutualueille. Hankkeen toteutuessa joen koko potentiaali saadaan paremmin vaellustaimenen käyttöön.
Vesiä voidaan siis hoitaa hyvin monella eri tavalla, joista jokaisen tavoitteena tulee olla vesistön tilan parantuminen ja vesiluonnon monimuotoisuuden turvaaminen ylisukupolvisesti.
Marjaana Ahokumpu, ympäristöasiantuntija, Metsähallitus Metsätalous Oy
Tierumpu voi virheellisesti asennettuna tai kuluessaan aiheuttaa vaellusesteen. Tien perusparannuksen yhteydessä rummun esteellisyys arvioidaan aina ja esteellisyys korjataan kohteeseen sopivalla tavalla, kuten kuvan kohteella on tehty. Kuva: Metsähallitus/Antti Karppinen
Esteetön tierumpu mahdollistaa kalan liikkumisen myös matalan veden aikaan. Kuva: Metsähallitus/Antti Karppinen